Lauantai ehtoolla kaiken juhlien jalkien siivoamisen (Miss vauva on nyt iso 1v ja meilla oli perhebippalot) ja lasten nukkumaanpanemisen jalkeen jain sohvalle hetkeksi nuokkumaan ja selasin valinpitamattomasti tv-kanavia. Kaikesta siita monivalinnasta huomasin sitten katsovani jotain niinkin jarkyttavaa paskaa kuin Viettelysten saari.

 

Temptation Island.

 

Sarjaa on naytetty suomessa varmasti uusintana sen tuhannen kertaa silla jostain syysta olen osunut sarjaan monta kertaa ennenkin sita kuitenkaan tietoisesti etsimatta ja nyt esim. useimmat henkilot tuntuivat etaisesti jo ennen nahdyilta, paikat tutuilta. Jotenkin tapahtumatkaan eivat tulleet mitenkaan yllatyksena, tosin eivat ne varmaan muutenkaan tulisi, juoni on lievasti sanottuna vahan ontuva..

 

Sarjaa tuntemattomille referoitakoon lyhyesti etta ohjelmassa ryhma nuoria ja kauniita, joista puolet pariskuntia ja puolet sinkkuja, viedaan paratiisisaarelle jossa pariskunnat erotetaan toisistaan tyttojen ja poikien ryhmaksi ja asetetaan sitten asumaan vastakkaista sukupuolta olevien komeiden ja kauniiden kanssa romanttisiin olosuhteisiin. Mukaan heitetaan viela paljon kivoja bileiltoja ja kosolti viinaa ja sitten katsotaan mita kay. Tuleeko houkutuksia?

Tasaisin valiajoin pariskuntien yksittaisille tyypeille naytetaan videopatkia toisen osapuolen edesottamuksista sinkkujen kanssa.

Ja sitten niita edesottamuksia spekuloidaan.

Ja kyynelehditaaan tai raivotaan.

Seka sisaisesti iloitaan kun saadaan oikeutus omalle sahlaykselle.

Ja sitten palataankin akkia omalle puolelle saarta peuhaamaan oman ryhman sinkkujen kanssa.

 

Etta ihan superviihdetta parhaasta paasta.

 

Eilen minua erityisesti huvitti ohjelmassa eraiden esittamat syvalliset tulkinnat syista miksi he ohjelmassa ovat, miksi he sallivat rakkaidensa tehda niita asioita joita he toisella puolella saarta tekevat ja miksi toisten kauniiden ja komeiden kanssa peuhaaminen on erityisen tarkeaa ja kasvattavaa parisuhteelle..

Tyyp. hanen on tehtava tama loytaakseen itsensa jotta han voi olla parempi ja vahvempi ihminen suhteessamme ja mina sallin hanelle taman koska rakastan hanta niin paljon ja mina olen jo niin vahva ja hyva etta voin hyvin kuksia kymmenta muuta vain osoittaakseni oman minani loytymisen merkkeja..

 

.. need to so some soulsearching, to find yourself..  ohjelman lempparifraasit.

 

Voi hellanlettas!!

 

Minka helvetin takia kukaan jonka suhde on edes jonkinlaisissa suhtkoht terveissa kantimissa ja ajatus viela jatkaa samaa matkaa haluasi lahtea jollekin viettelysten saarelle 'loytamaan itseaan'?

Asettaa itseaan ja toista sellaiseen tilanteeseen jossa hairahtelua edesautetaan kaikilla mahdollisilla olemassa olevilla keinoilla ja sitten syy-seuraussuhteita viela spekuloidaan jotenkin oman persoonankehittymisen kannalta tarkeina ja siten taysin oikeutettuina tapahtumina?

 

Miksi ihmeessa suhteelle/personalle/sielulle olisi kehittavaa kokeilla kestaako vetoketju muutaman viikon dokailua ja sekoilua jollain paratiisisaarella ryhman kiimaisia sinkkuja kanssa? Kun se ei varmasti kesta.

 

Enhan mina muuten mutta kun tama kehittaa niin kovasti minua ihmisena ja alan nyt todella loytaa omaa itseani ja sieluani...

Kunhan viela saan vahan puskea itseani tuota ja tuota vasten ja varsinkin hiplata sita yhta, niin johan alkaa tama sielun sijainti nyt todella selvita..

 

Eikohan se nyt ole aika itsestaan selvaa etta jos asetelma on mika on, alkaa mopon ratti lipsua tiukimmallakin kuskilla. Varsinkin kun naamaa hierotaan viela rankasti tuotantoyhtion manipuloimilla videoilla oman mielitietyn peiton heilumisesta.

Kivaahan se varmasti olisi maata hiekkarannalla paivat paastkyn komeiden sinkkumiesten kanssa, iltasella nauttia jakamattomasta huomiosta ja vuolaista drinkkivirroista, oisin saada naytteita erilaisista performaatioista erilaisten miesten kanssa  MUTTA miten se mahtaisi auttaa minun suhdettani itseeni ja mieheeni? Parantaa keskinaista kemiaamme?

 

Ei kylla yhtaan mitenkaan.

 

Aivan jarjeton idea ja viela jarjettomampaa on se etta joku suomen televisio nayttaa tallaista paskaa parhaaseen katseluaikaan lauantai-iltana!

Uusintana uusinnan peraan!

 

Helvetti kun tuli taas katsottuakin. Pisti niin vihaksi.

Vielakin suututtaa, tiistaina!!

 

Usch!

Herasin tanaan  kello 7 siihen etta millin paasta kasvoistani huudettiin suurella volyymilla HERAATYYYS, heratyyys AITIIII!!!!

Haukottelin pitkaan ja venyttelin sangyssa. Ajattelin etta pirskatti kun viela nukuttaisi niiiiin makeasti. Ei yhtaan huvittaisi nousta..
Mutta meneva pikku mies, nouseva mekkala ja ajatus tujusta latesta sai minut lopulta ylos. Mietin mennessani etta tana aamuna otan sen tupla tujauksena etta lahtee moottori kunnolla kayntiin.
Tanaan on paljon hommaa.

Menin alakertaan ja napsautin keittimen lampenemaan. Haukottelin.
Kuulin kuinka saunassa heitettiin vetta kiukaalle ja paatin liittya saunojien seuraan.
Aamusauna tekee aina poikaa.
Saunaan suunnistaessani korjasin olohuoneen lattialta laatikollisen legoja.
Saunaan kahmaisin mukaani yhden kappaleen pienia tyttoja. Ja suihkuseurakseni sain viela unenmakuisen nelivuotiaan.
Suihkuttelun jalkeen jain yksin suihkuhuoneeseen.
Pesin kylpyammeen (sinne oli edellisena iltana kakattu), kaikki kylpylelut ja lopulta viela lattialaatat. Ja kun nyt kerran olin siina puuhassa, pesin viela samassa tilassa olevan vessanponton ja lavuaarin.
Seka alakerran kahden muun vessan pontot ja lavuaarit.
Ja peilit.

Sitten laitoin koneellisen pyykkia.
Vein roskiksen ulos ja heitin ulkona etupihalle levalleen jaaneet fillarit ynna muut nurkan taakse.
Keittiossa tyhjensin astianpesukoneen. Taytin astianpesukoneen (jai illalla tekematta kun maalasimme lattiaa yomyohaan ylakerrassa). Siistin viela tasot ja aloin valmistelemaan aamupalaa.

Sitten puin kaikki lapset vuorollaan.
Ja sitten seurasi sita aamupalaa. Puuroa ja sen syottamista. Leipaa ja sen voitelemista. Pojille 'kermakaakaota' (maitovaahtoa) lauantain kunniaksi.
Sitten pyyhittiin taas poyta, taytettiin taas astianpesukonetta.
Vaihdettiin yksi vaippa.

Ja pistettiin hyvat rakennusleikit aluilleen leikkihuoneessa.
Seka pedattiin kaikkien sangyt.

Lopulta palasin keittioon ja huomasin vihreaa valoa vilkuttavan kahvinkeittimen.
Ai niin! Se latte.
Otin kupin, valmistin kahvin, istuin persiilleni, avasin lehden ja katsoin kelloa.
9.15.

Kotona siihen latten valmistamiseen menee muuten huomattavasti paljon kaummin kuin esim Robert'silla. Toisaalta sita saa kylla aika paljon tehtyakin..

Oikein hyvaa huomenta kaikille!

Matkalla isomummolle paatan aina etta tanaan halaan mummoa vahan pidempaan, pidan kadesta lujempaa ja lampimammin. Silitan hiuksia, pyyhin poskea ja menen ainakin ihan liki sohvalle istumaan.
Halaan, silitan, hellin, annan lampoa ja olen ihan vaan lahella.
Keskityn kerrankin kahvin juonnin ja jonninjoutavista puhumisen sijaan oleelliseen. Kerron kuinka rakas mummo minulle on, kuinka paljon han minulle merkitsee ja kuinka tarkea osa han elamaani on aina ollut. Pyydan anteeksi erkaantumistani, aikuiseksi kasvamistani. Muuttumistani mummon pienesta isoksi, kiireiseksi ja valinpitamattomaksi.

Ja aina se vaan jaa.

Halauksemme ovella on lammin mutta ihan liian lyhyt. Katemme erkaantuvat liian pian ja ajattelemani kosketus jaa ilmaan empimaan.
Kahvikuppeja laitellessa asetan kateni mummon olkapaalle ja puristan sita. Mutten oikein sitten kuitenkaan keksi muuta..
Kohta syodaan maustekakkua ja puhutaan saasta, naapureista ja sairauksista. Kaydaan kaikkien voinnit lapi. Kerron jotain lapsista. Mummo kertoo jonkin muiston.

Ulkona sataa ja sisalla on vahan hamaraa.

Lahtoa tehdessamme istuu pieni tyttoni viela hetkeksi isomummon syliin kasvotusten. Ei saikahda ollenkaan vanhoja uurteisia kasvoja vaan tutkii niita mielenkiinnolla. Tyontaa pienen sormen ensin isomummon korvaan ja sitten sieraimeen. Porrottaa tahmealla kadellaan tuuheita kulmakarvoja ja yrittaa napata harmaasta karvasta kiinni. Katsoo mummoa tiukasti silmiin.
Isomummoa naurattaa.
Han tuudittaa lasta sylissaan ja puristaa tyttoa lujaa itseaan vasten. Painaa paataan lapsen paalakeen, pyyhkii poskellaan lapsen ihoa, hengittaa lasta ja heijaa kevyesti. 
Suljetun wc:n oven lapi kuulen kuinka mummo tapailee vanhaa tuutulaulua ja hyrailee sita hiljaa.

Seison kylpyhuoneen ovella viela hetken ja vain katselen. Viivytan paluutani huoneeseen ja annan tyttoni tehda sen mita itse en enaa luontevasti osaa. Katselen kuinka pieni rentoutuu mummon sylissa ja kuinka mummo, yksinainen ja vanha, imee lapsesta itseensa jotain kaipaamaansa lamminta.. hellyytta, kosketusta, toisen ihmisen laheisyytta.

Kotimatkalla manaan itseani ja siunaan lastani.

Koskettaminen on vaan joskus niin sietamattoman vaikeaa.

Tuttavani amerikasta oli kylassa talla viikolla.

Viime nakemasta olikin jo hyva tovi aikaa ja kaikenlaista puhuttavaa riitti. Eika vahiten lapsista. Meille oli edellisesta tapaamiskerrasta ehtinyt tulla kaksi lasta kumpaisellekin ja kaikki viisi onnellista painoivat nyt kukin pitkin olohuonettamme kaikki tyylillaan ja metelillaan.

 

Me aidit yritimme sitten siina mekkalan seassa haastella parhaamme mukaan niita naita ja varsin pian paasimme mielestani todella mielenkiintoiseen asiaan josta olisin voinut kysella ja udella vaikka kuinka paljon enemmankin.

Nimittain koeputkihedelmoitykseen.

 

Ystavapariskuntamme karsi vuosia lapsettomuudesta kunnes hankki apua ongelmaansa ja muutamien muiden epaonnistuneiden hoitojen ja kokeilujen jalkeen he paatyivat koeputkihedelmoitykseen ja onnekkaasti niin. Heilla on nyt kaksi ihanaa ja kaunista lasta ja kaikki oli mennyt taydellisen hyvin. Joten hyva niin.

 

Yhta kaikki aihe on hyvin kiinnostava ja minulle taysin outo ja jotenkin vahan kummallinenkin ja siksi haluan purkaa siita vahan taallakin.

Pahoittelen viela ettei termistoni tassa asiassa varmastikaan vastaa ihan sita mita syyta olisi mutta puolustuksekseni on todettava etta a)keskustelumme kaytiin englanniksi ja b) kuten sanottu, asia on minulle taysin vieras.

 

Ystavavillamme oli sikali erittain hyva tuuri etta heidan operaationsa onnistui varsin kivuttomasti, lahes ensimmaisella kerralla ja talteen saatiin kaikenkaikkiaan viisi hyvaa hedelmoittynytta munasolua.

Naista hyvista kaksi ’istutettiin’ sitten ystavattareni kohtuun ja kolme muuta syvajaadytettiin jatkoa odottelemaan.

Muutaman viikon raskauden jalkeen paljastui ultrassa etta toinen pikku alkioista ei ollut kehittynyt toisen vertaisesti ja muutamaa viikkoa myohemmin sen kasvu oli taysin pysahtynyt ja sydankaan ei toisen malliin enaa lyonyt.

Myohemmissa ultrissa siita ei ollut enaa jalkeakaan (tallaista haviamis ilmiota kutsutaan kuulema nimella VANISHING TWIN). Kaksosraskaus muuttui nain yksosraskaudeksi, eteni taman jalkeen taysin poikkeuksetta ja 9kk myohemmin syntyi taydellinen pikkutyttonen.

(kauhea muuten sanoa aaneen, mutta kun kaverini kertoi tasta havinneesta kaksosesta tuli ensimmaisena mieleen nama kohujutut joissa aikuisen sisalta loydetaan jotain hampaita ym jaanteita kaksosesta ison kasvaimen muodossa.. ja huom. en todellakaan sanonut tata ajatustani aaneen. Mutta ajattelin ja hapean sita!)

 

Jyvajaadytettyja munia sailytetaan vain n.kaksi vuotta. Sen jalkeen ei ilmeisesti ’laatua’ enaa uskalleta taata. Ystavapariskunnalleni tuli siis aika pian esikoisensa syntyman jalkeen eteen tilanne jossa keskusteltiin vakavasti uudesta raskaudesta. Munia oli kolme jaljella ja kello kavi.

Lopulta hedelmoityspaiva jalleen paatettiin ja tuttavani paasivat valitsemaan ’munansa’. Hedelmoittyneiden munasolujen sukupuolenkin saisi kuulema tietaa (ja nain leikkia hieman jumalaa – aika kauheaa..) mutta se maksaisi huomattavasti normiveloitusta enemman (uskomatonta rahastusta tallaisellakin asialla!). Ystavani mielesta se oli kuitenkin taysin tarpeetonta ja jopa ajatuksena vastenmielistakin ja he kiittivat talle tarjoukselle ei.

Mutta valita he olivat silti saaneet. Heidan eteensa oli asetettu kolme mustavalkoista kuvaa joissa kaikissa oli jotakuinkin keskella jotakuinkin kupla. Niista he sitten miehen kanssa valitsivat sen kaikken potentiaalisimman, eniten menestyksen merkkeja osoittavan nerokuplan tulevaksi lapsekseen ja taas mentiin.

 

9kk myohemmin syntyi taydellinen poika. Menestyksesta ja neroudesta ei viela tiedeta kun kaveri on vasta 10kk, mutta hyvalta nayttaa tahan mennessa. Komea vilkkusilma!

 

Huisia asiassa on mielestani myos se etta itse asiassa tama pikkumieshan on tavallaan aivan yhta vanha kuin pari vuotta vanhempi siskonsa. Samoissa ’vesissa’ ovat pienet siimapaat uineet ja samalla ’kylvolla on muna itanyt’. Toinen vain sai odottaa aikaansa tovin jaissa..

Aika spookya, eiko?

 

 

Ja ainiin, ne kaksi muuta munaa.

Ne ystavani lahjoittivat.

 

Mika on mielestani upea asia.

Mutta aika huisi sekin.

Silla munasta mahdollisesti ’kuoriutuva’ lapsihan on biologisesti taysin heidan lapsensa. Isan siemen ja aidin munasolu. Jossain pain maailmaa on siis hyvinkin mahdollisesti aivan heidan nakoisensa ja makuisensa pieni lapsi, jota he eivat koskaan saa tuntea.

Tata he olivat tietenkin kovasti miettineet, mutta paatyneet silti lahjoittamaan. He eivat enempaa lapsia halunneet ja silti pienten munasten hukkaan heittaminen olisi ollut surullista. Nainen koki myos voimakkaasti niin, etta lapsi ei ole lapsi ennenkuin se on aitinsa mahassa. Ja niinhan se onkin.

Lahjoituksen erityisehtoina olivat kuitenkin se etta munasolut menevat osavaltion ulkopuolelle (nainen sanoi ettei halua eraana paivana lahiostoskeskuksessa kavella aivan nakoisensa lapsen ohi) ja se etta munasolut saava pari on TRADITIONAL (eli ei samaa sukupuolta, mista mina taas en ollut aivan samaa mielta). Sen sijaan me molemmat olimme samaa mielta siita etta kuka tahansa kay lapi sen mita koeputkihedelmoitys vanhemmilta vaatii tulee varmasti pitamaan myos lapsestansa erityisen hyvaa huolta ja rakastamaan tata syvasti.

Oli se sitten isi/isi, aiti/aiti tai se perinteinen aiti/isi -setti.

 

Aika monella tasolla tosi mielenkiintoista ja ajatuksia herattavaa, eiko?

 

 

Jos minulla olisi aikaa ja tilaisuutta nykyista enemman olisin enemman kuin innokas syvaluotaavaan pohdiskeluun blogissani esim seuraavista aiheista:

Anoreksia
Kuntosalilla (kylla, aloitin jalleen!) osui silmaani selkeasti anorektinen nuori nainen joka polki vimmastusti sellaista sahkoista hiihtohommelia (cross training -jotain) astuessani saliin. Itse sijoittauduin omaan sahkohiihturiin aivan hanen taakseen ja siina junksuttaessani tutkailin tyton takaprofiilia.
Luinenhan se oli, todella luinen.
Kertakaikkisen surullisen nakoinen. Tytto oli hiesta marka jo tullessani ja jatkoi lapi koko siella oloni (1,5h) kertaakaan hidastamatta. Seka jai paikalleen viela poistuessani ilman mitaan selkeaa elettakaan hellittamisesta.
Mietteeni: nainen oli selkeasti sairas ja hanen kuntoilussaan ei ollut kyse mistaan terveellisesta tarveliikunnasta. Painvastoin, han naannytti itseaan.
Voisiko kuntosalin henkilokunta puuttua asiaan? Voisiko kukaan puuttua asiaan?
Ei varmaankaan. Ei varmaan ole mitaan saantoa tai lakia ettet saa tappaa itseasi laihduttamisen ja crosstrainerin yhdistelmalla.
Asia sai minut hyvin vakavaksi. Ja ajattelin vakisinkin omaa varsin tuhtia pienta tyttoani.

Avioero
Avioero on sana jota kaytetaan hyvin vapaasti. Se on aika helppo heittaa tappelun sekaan ja silla on varsin nappara uhkailla.
Sanaa avioero on jostain syysta kaytetty ystavapiirissani viime aikoina kauhean tiuhaan.
En ole mikaan avioliiton saarnamies ja jeesustelija mutta pohdin vain etta aina se avioero ei ole helpotus. Varsinkaan lapsiperheissa. Silla voi ehka tasoittaa tilanteen hetkeksi, luoda jonkinasteisen epaaidon onnen ja vapauden tunteen, mutta ei se valttamatta ratkaise mitaan.
Kaikkein surullisinta on kun toisiaan rakastavat ihmiset paatyvat eroon koska olosuhteet ja arki on vain liian rankkaa.
Onhan se rankkaa, mutta auttaako siihen avioero - vai pahentaako se sita?

Au Pair
Kauhean vaikea ottaa vierasta ihmista oman katon alle. On niin monia asioita joita tulee ottaa huomioon.
Pahkaan, jahkaan ja kupparoin niin kauan etta kaikki potentiaaliset ehdokkaat napataan silmieni edesta toisiin perheisiin. Tarkistan taustoja ja mietiskelen niin syvallisesti etta naen kaikissa hempeimmissakin maijapoppasissa jotain roiston ja sadistin piirteita. Hakemuksissa selkeita vihjeita jostain paheellisesta..

Vihdoinkin olen paattanyt parin mielestani oikein kivan valilla ja odottelen vastauksia sopimusehdotelmiini.
Valinnanvaraa on ollut: Pablo Mexicosta, Isabella Ruotsista (miehen suosikki, miksikohan..?), Tyler Yhdysvalloista (tuore yliopistosta valmistunut honor student), Magdaleena Puolasta, Zang Kiinasta, Baris Turkista.. ja Vietnamista, Thaimaasta, Venajalta.. jne jne.. vaikka kuinka paljon ja vaikka mista.

Epakunnioittaminen
Valehtelu/salailu/totuuden muokkailu/sanomatta jattaminen/kiertely ja puhdas paskan puhuminen eivat ole mitaan muuta kuin toisen epakunnioittamista ja se raivostuttaa minua.

Kunnioittakaa ihmiset toistenne arvostelukykya ja antakaa vastapuolen paattaa onko totuus todella niin kauhea etta siita olisi ollut syyta valehdella.
Voitte yllattya.

Remontointi/tuunaus
Vitut siita.
Ei jaksa edes alkaa jauhamaan kuinka pain prinkkalaa ja kesken kaikki hommat ovat.

Ja siita puhuen, pitaakin muuten taas menna.
Saumaamaan.