Lahes kaikilla on nykyaan elektroninen matkalippu. Tai jonkinsortin koodi jolla voit tsekata itse itsesi lennolle. Ja se on valtavan helppoa.Voit tehda sen jopa kotoa. Kentan automaattikaan ei tarvitse koodin lisaksi juuri muuta tietoa. Homma hoituu noin minuutissa. Boardari sujahtaa kateesi, matkalaukkutagi loytyy viereiselta tiskilta ja silla selva. Helppoa kuin heinanteko. Silti kentalla on aina valtava jono virkailijoiden miehittamille tiskeille ja useita tallaisia automaatteja aivan kayttamattomina. Eivatko ihmiset uskalla luottaa koneeseen, vai voiko kaikilla tosiaan olla joku erityistoiminpiteita vaativa matka? 

Mene tieda.

....

Turvatarkastus on tuskallinen. Ei siksi etta jonottaminen tai tavaroiden hihnalle esillepaneminen olisi jotenkin rasittavaa. Ei, vaan siksi etta kanssajonottajat arsyttavat minua aina suunnattomasti. Ai miksi? Siksi kun ihmiset vaan ovat valilla niin arsyttavia. Sata ihmista seisoo jonossa karsimattomina. Tuijottavat hersymatta hitaasti etenevaa tarkastusta. Vilkuilevat kellojaan. Tuhahtelevat, pyorittelevat silmiaan ja ovat kiireisen ja kirean oloisia. Kaikki nakevat mita edessa tapahtuu.

Lapivalaisukone nielee laatikko kerrallaan laukut, laptopit, kengat ja takit sisaansa ja ihmiset kavelevat portin lapi. Kaivavat taskuistaan avaimia, kolikoita. Ottavat voitaan pois. Kenkiaan pois, takkejaan pois. Toinen toisensa jalkeen. Takana jono seisoo ja tuijottaa karsimattomana. Vilkuilee kellojaan, odottaa vuorojaan.

Tekematta yhtaan mitaan! Kenellekaan ei juolahda mieleen riisua vyota ja takkia jo jonottaessa. Tarkistaa taskut. Varata kateen boardingkortin. Ja lopulta riisua kengat. Olla aivan valmiina kavelemaan reippaasti ja viivytyksetta tarkastuksen lapi.

Vaan ei! Kun odotetaan vihaisena ja karsimattomana aivan siihen liukuhihnalle asti ja sitten vasta aletaan  kaivella niita laukkuja ja taskuja. Kyykkia ja pyllistella. Ihan rauhassa, ilman huolenhaivaa. Kavellaan pariin kertaan portin lapi ja tullaan takaisin. Kun kappas, avaimet unohtuivat taskuun.

Niiiiin arsyttavaa!!

....

Lentokentalle ei kannata koskaan tulla nalkaisena, ellei varmuudella tieda siella olevan hyvaa ravintolaa. Voi paatya syomaan kahvinsa kanssa luokattoman viikon vanhan ciabattan seka kuivan mustikkamuffinssin. Ja maksaa niista reilusti yli $20.

....

Koneeseen on ihmisten ehdottomasti raahattava kaikki mahdollinen tilpehoori mukaan. Vaikka lentoaika olisi vain pari tuntia. Valtavia vuoren kokoisia vetolaukkuja vedetaan sitten vittuuntuneena pitkin koneenkaytavaa kun 'ei mahdu minnee sinne ylos'. Nostellaan toivottomina kasia ja mulkoillaan takaisin jo valmiiksi mulkoilevia lentoemantia.

Ihan klassikko on tama:

Henkilo odottaa kentalla, nena koneesen johtavan tuubin liukuovessa kiinni, koneeseen paasya. Ryntaa ensimmaisten joukossa sisalle. Hitaasti edeten etsii sitten paikkaansa, pysahtelee ja pyorii (takana huohottaa 200muuta samanlaista). Loytaa LOPULTA tuolinsa. Pysahtyy kaytavalle, laskee laukut kasistaan, nostelee housujaan, raapii takaraivoaan. Kaantyy 360astetta noin kolme kertaa. Nostaa sitten ensimmaisen laukkunsa tarkalleen oman paikkansa ylapuolelle, toisen tarkalleen kaytavan toiselle puolelle. Kolmannen laukun asettaa ensin penkille. Kaivaa siita aivan rauhassa pari lehtea, kirjan, omenan, pullon vetta. Tarkistaa etta puhelin on pois paalta. Laittaa huulirasvaa. Varmistaa etta passi ja lompakko on tallella. Sulkee laukun. Ja kumartuu tunkemaan sen sitten jalkatilaansa (vain noustakseen ja nostaakseen sen pian ylahyllyyn).

Ja LOPULTA menee istumaan. Jono liikahtaa arhakasti eteenpain ja pari ihmista paaseekin omille paikoilleen. Mutta alkaapas viela! Takki jai paalle! Henkilo nousee HETI  taman huomattuaan ylos, konyaa valittomasti takaisin kaytavalle pysayttaakseen jalleen jonon kulun. Ottaa aivan rauhassa takkinsa pois, rullaa sen tarkasti rullalle ja asettaa sitten ylahyllylle vetolaukkunsa kylkeen. Nostelee viela hetken housujansa, katselee ymparilleen, ihmettelee aaneen 'kuinka tama ihmisten tulo kestaa nain kauan, pysyykohan kone aikataulussa', ja menee istuuntuu.

Tama henkilo on nyt valmis lennolle.                           

AAAAARGHHH!!!!!

....

Ikkunapaikka on hyva. Lyhyella lennolla ei tarvitse menna vessaankaan (jos ei kauheasti juo), joten voit kyyhottaa kolossasi aivan rauhassa. Nojata seinaan ja nukkua. Nostaa vaikka jalatkin vahan edessasi olevan penkinreunaa vasten. Esteettomat maisematkin ovat kiva bonus niista kiinnostuneille.

....

Silmia siristamalla pilvista saa aikaiseksi kaikenlaista. Krokotiili suu ammollaan haukkaamassa pilvihattaraa. Pieni leppakerttu suurensuuren sormen paassa, valmiina nousemaan lentoon. Kaksi lihavaa ukkoa leijailemassa kasi kadessa, toisella joko kolme jalkaa tai valtava....

.... no kolme jalkaa.

Silmia ei kuitenkaan voi siristella liian kauaa. Siita tulee helposti paa kipeaksi.

....

Hatkahdan hetkeksi kun siristamisesta herkat silmani osuvat vessajonossa kahteen lentajaan. Toinen on olkanauhojen perusteella kapteeni ja toinen peramies. Miehet ovat syventyneet keskusteluun kolmannen pisuaarivuoroaan odottavan miehen kanssa. Ihmiset vilkuilevat heita.

Naky voisi todella huolestuttaa ellei muistaisi nahneensa terminaalissa koneeseen tulossa olevaa siirtomiehistoa. He ovat matkalla joko kotiin, tahi toiselle lennolle.

 Omat lentajamme pysyvat visusti ohjaamossa.

....

Torkahdan hetkeksi. Unessani muistin eraan lennon vuosia sitten. Minulle tuntematon mies sujautti lahtiessamme kateeni moneen kertaan taitellun paperilappusen. Luin lapun vasta terminaalissa, miehen jo pitkaan kadottua lentokentan hulinaan. Lapussa luki:

'I'd like to meet your mother. So I could personally thank her for creating something as beautiful as you'

Muisto toi hymyn huulilleni. Mietin missa lappu on nyt. Olen melko varma etta olen saastanyt sen.

....

Kentalla minua oli vastassa kolme rakasta miesta. Yhdella kukkia ja kaikilla maailmaa suurempi hymy. Ja tiukkaakin tiukempi halaus aidille.

Oli nekin ikavoineet.